UnderstandingPrejudice.org: The Psychology of Prejudice

The Contact Hypothesis

Yksi eniten tutkituista tekniikoista ennakkoluulojen vähentämiseksi on ryhmien välinen kontakti (Hewstone & Brown, 1986). Gordon Allport (1954, s. 281) esitti teoksessaan The Nature of Prejudice (Ennakkoluulojen luonne) seuraavan hypoteesin:

Ennakkoluuloa (ellei se ole syvälle juurtunut yksilön luonteenrakenteeseen) voidaan vähentää tasa-arvoisella kontaktilla enemmistö- ja vähemmistöryhmien välillä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikutus tehostuu huomattavasti, jos tämä kontakti saa institutionaalista tukea (eli lain, tavan tai paikallisen ilmapiirin) ja jos se on sellaista, joka johtaa siihen, että näiden kahden ryhmän jäsenet havaitsevat yhteiset intressit ja yhteisen inhimillisyyden.

Tämä väite, joka nykyään tunnetaan laajalti ”kontaktihypoteesina”, on saanut laajaa tutkimustukea. Thomas Pettigrew ja Linda Tropp (2000) havaitsivat katsauksessaan 203 tutkimuksesta 25 maasta – joihin osallistui 90 000 ihmistä – että 94 prosenttia tutkimuksista tuki kontaktihypoteesia (toisin sanoen 94 prosentissa tapauksista ennakkoluulot vähenivät, kun ryhmien välinen kontakti lisääntyi).
Tällaisen kannatuksen vallitessa miksi ryhmien välinen kontakti ei ole poistanut ennakkoluuloja yhteiskunnasta? Ongelma kontaktin käyttämisessä ennakkoluulojen vähentämiseen ei ole se, että kontaktihypoteesi olisi väärä, vaan se, että Allportin hahmottelemia ehtoja on niin vaikea täyttää. Monissa reaalimaailman ympäristöissä ennakkoluulojen liekkejä lietsovat konfliktit ja kilpailu asemaltaan eriarvoisten ryhmien välillä, kuten israelilaisten ja palestiinalaisten, valkoisten ja mustien tai pitkäaikaisten kansalaisten ja tuoreiden maahanmuuttajien välillä (Esses, 1998; Levine & Campbell, 1972). Kilpailun ja eriarvoisen aseman vallitessa kontakti voi jopa lisätä ennakkoluuloja sen sijaan, että se vähentäisi niitä. Esimerkiksi katsauksessa tutkimuksiin, jotka tehtiin koulujen erottelun poistamisen aikana ja sen jälkeen Yhdysvalloissa, Walter Stephan (1986) havaitsi, että 46 prosenttia tutkimuksista raportoi ennakkoluulojen lisääntyneen valkoisten oppilaiden keskuudessa, 17 prosenttia raportoi ennakkoluulojen vähentyneen, ja loput eivät raportoineet muutosta.
Keskeistä on luoda tilanteita, jotka johtavat yhteistyöhön ja keskinäiseen vuorovaikutukseen yhteisten päämäärien tavoittelemiseksi, jolloin ihmiset kategorisoituvat uudelleen ”meistä ja heistä” ”meihin” (Desforges et al., 1991; Dovidio & Gaertner, 1999; Sherif, Harvey, White, Hood, & Sherif, 1988). Luokkahuonetutkimuksissa on havaittu, että yhteistoiminnalliset oppimistekniikat lisäävät oppilaiden itsetuntoa, moraalia ja empatiaa yli rodullisten ja etnisten rajojen ja parantavat myös vähemmistöoppilaiden akateemista suoriutumista ilman, että valtaväestöryhmän oppilaiden suoriutuminen kärsii (Aronson & Bridgeman, 1979). Yksi varhaisimmista näistä tekniikoista, jota on tutkittu, ”palapeliluokka”, jakaa oppilaat pieniin, rodullisesti erilaisiin työryhmiin, joissa jokaiselle oppilaalle annetaan elintärkeää tietoa annetusta aiheesta (mikä tekee jokaisesta ryhmän jäsenestä korvaamattoman muille). Jigsaw-tekniikka kehitettiin alun perin nimenomaan rotuun liittyvien ennakkoluulojen vähentämiseksi, ja vuosikymmeniä kestäneiden tutkimusten mukaan se on erittäin tehokas keino edistää myönteistä kontaktia rotujen välillä (Aronson & Patnoe, 1997).

Sivu 24 / 27




©2002-2021, S. Plous

Jätä kommentti