Lloyd Georgesta tulee pääministeri

Tiesitkö, että 7. joulukuuta 1916 David Lloyd Georgesta tuli Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri?

Vuosi 1916 oli ollut Isolle-Britannialle jälleen vaikea vuosi ensimmäisen maailmansodan aikana. Herbert Henry Asquith oli ollut maan pääministerinä vuodesta 1908, ja hän oli pitänyt valtaa koko tähänastisen konfliktin ajan.

David Lloyd George

Sodan alkuvuodet olivat kuitenkin tuoneet Britannialle monia ongelmia. Oli ollut epäonnistuneita yrityksiä avata toinen rintama Gallipoliin ja skandaaleja aseiden tuotantoponnisteluista kotimaassa. Jälkimmäinen asia oli auttanut nostamaan vaikutusvaltaisen poliitikon David Lloyd Georgen sotatarvikeministeriksi.

Vuonna 1916 liittoutuneet käynnistivät vuoden mittaan yhteisiä hyökkäyksiä Saksaa ja Itävalta-Unkaria vastaan. Tavoitteena oli saada sota päättymään samana vuonna. Epäonnistumisella olisi seurauksia sekä kenraaleille että poliitikoille.

Sota kaikilla rintamilla

Vuonna 1916 liittoutuneiden tavoitteena oli saada keskusvallat polvilleen toistuvilla ja koordinoiduilla hyökkäyksillä Ranskassa, Italiassa ja Venäjällä. Saksan kyky vastustaa näitä hyökkäyksiä varmisti kuitenkin sen, että sota pitkittyi.

Herbert Henry Asquith

Saksan hyökkäys Verdunissa helmikuussa 1916 merkitsi sitä, että Ranska ei enää pystyisi omistautumaan täysimääräisesti ranskalais-brittiläiselle tulevalle hyökkäykselle länsirintamalla, ja Ison-Britannian vaikeudet syvenivät kesän tullen. Jyllannin taistelu toukokuun lopussa oli tarjonnut Britannian suurelle laivastolle odotetun tilaisuuden kukistaa saksalaiset vastustajansa taistelussa. Heidän kyvyttömyytensä siihen ja taistelun näennäisen tuloksettomuus oli isku kansalliselle moraalille.

Viikkojen kuluessa maa järkyttyi jälleen uutisesta, jonka mukaan lordi Kitchener oli hukkunut laivansa upottua matkalla Venäjälle. Vaikka Kitchener oli ollut erittäin vaikutusvaltainen ja suosittu hahmo sodan alkuaikoina, sillä hän oli vastuussa vuoden 1914 valtavista värväystoimista, hän oli jäänyt syrjään seuraavina vuosina sen jälkeen, kun hänen katsottiin hoitaneen kranaattituotantoa huonosti.

Kun britit ja ranskalaiset sitten osallistuivat yhteishyökkäykseensä Sommen rannikolla heinäkuussa 1916, syntyneet valtavat tappiot erityisesti ensimmäisenä päivänä ja menestyksen puute alkuvaiheen optimismista huolimatta jähmettivät pelkoja siitä, että sota saattaisi jatkua kuluvaa vuotta pidempään. Italian tai Venäjän ratkaisevan menestyksen puuttuminen hyökkäyksissään vuonna 1916 vahvisti näitä huolia.

Tämän lisäksi Irlannin pääsiäiskapina ja asevelvollisuuden toteuttaminen, aihe, joka aina osoittautui vahvasti kiistanalaiseksi, heikensivät entisestään Britanniaa ja uskoa hallitukseen sodan menestyksekkäässä käymisessä.

Vuosi, joka oli luvannut paljon, oli näköjään tuottanut vähän.

David Lloyd George

David Lloyd George oli vaikutusvaltainen ja suosittu poliitikko jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Ylpeänä walesilaisena hän oli vastustanut toista buurisotaa osittain siksi, että näytti siltä, että brittiläinen imperiumi aiheutti tappion pienemmälle maalle.

Kolme 8-tuumaista haupitsia 39. piirityspatteristosta, kuninkaallisesta varuskuntatykistöstä (Royal Garrison Artillery (RGA)), tulittavat Fricourt-Mametzin laaksosta Sommen taistelussa, elokuussa 1916. – Kuva Imperial War Museumin luvalla: Q 5818

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä hän toimi valtiovarainministerinä. Sotaa edeltävinä viikkoina käytiin keskustelua siitä, tukisiko Lloyd George sotilaallista väliintuloa vai ei. Hänen lopullinen päätöksensä tukea sodanjulistusta Saksalle perustui hänen vakaumukseensa tarpeesta puolustaa Belgiaa, Walesin kaltaista pientä maata.

Hän jatkoi tehtävässään liittokanslerina vuoteen 1915 ja Ison-Britannian Shell-kriisiin asti. Britannian retkikuntajoukot Ranskassa olivat epäonnistuneet äskettäisessä Aubersin harjanteen taistelussa, ja sen komentaja kenraali Sir John French antoi ymmärtää syyttävänsä siitä viallisia tykistön kranaatteja ja Britannian tehtaiden kyvyttömyyttä toimittaa armeijalle tarvikkeita.

Sen seurauksena syntynyt skandaali romahdutti liberaalihallituksen, jota tuolloin johti Herbert Asquith, ja maksoi lordi Kitchenerille paljon hänen vallastaan ja arvostuksestaan. Se vei lopulta myös kenraali Sir John Frenchin työpaikan. Asquith säilytti määräysvallan pääministerinä, mutta vain koalitiohallituksessa, johon kuului nyt myös Lloyd George ampumatarvikeministerinä, jonka tehtävänä oli saattaa asevarustustuotanto hyväksyttävälle tasolle.

Lord Kitchenerin kuoleman jälkeen Lloyd George laajensi omaa valtaansa nousemalla kesäkuussa 1916 sotaministeriksi.

Kun vuoden 1916 sotatoimet etenivät marras- ja joulukuussa saman vuoden marras- ja joulukuussa päätökseensä, usko Asquithiin ja hänen hallitukseensa maan johtamisessa ja sodan voittamisessa romahti.

Joulukuuhun 1916 mennessä taistelut koalitiohallituksen sisällä merkitsivät Asquithin loppua.

Lloyd George, konservatiivipoliitikko Andrew Bonar Law ja Sir Edward Carson suunnittelivat aluksi pienen ja yksinomaisen ”sotaneuvoston” perustamista, jonka puheenjohtajana toimisi Lloyd George ja jolla olisi toimeenpanovalta sodan johtamisessa. Näin he jättäisivät Asquithin hahmon rooliin, mutta ilman todellista valtaa.

Asquith itse kuitenkin hylkäsi tämän ehdotuksen.

Sen sijaan Lloyd George rakensi sekä The Times- että The Daily Mail -sanomalehdet omistaneen lordi Northcliffen tuella uuden koalitiohallituksen, jossa hän itse olisi pääministerinä.

Lloyd Georgen ministeriö

Lloyd George jatkoi valtaa sodan loppuajan. Ajoittain hänen ei kuitenkaan ollut helpompaa saada voittoa aikaan kuin Asquithin.

Australialaisen 4. divisioonan kenttätykistöprikaatin sotilaat sorsalautaradalla kulkevat Chateau Woodin läpi, lähellä Hoogea Ypresin salientissa, 29. lokakuuta 1917

Etenkin vuosi 1917 oli hirvittävä vuosi liittoutuneille. Amerikka saatiin vihdoin suostuteltua osallistumaan konfliktiin, mutta idässä Venäjällä tapahtunut vallankumous, jonka seurauksena he jättäytyivät pois sodasta, Passchendaelen hyökkäyksen epäonnistuminen, raskaat tappiot ja kauheat olosuhteet sekä Ranskan kapinat takasivat jälleen kerran sen, että jälleen yksi sotavuosi oli vietetty ilman voittoa.

Lloyd George joutui näinä vuosina usein ristiriitaan kenttämarsalkka Douglas Haigin ja hänen armeijan johtamisensa kanssa, ja hän pyrki useaan otteeseen saamaan Haigin tilalle uuden sotamarsalkan tai ranskalaisten sotilasupseereiden alaisuuteen – tuloksettomasti.

Lloyd George kuitenkin jatkoi prosessia, jonka hän oli aloittanut ampumatarvikeministerinä, varmistamalla, että Britannian kaikki teollinen voima oli omistettu sodan voittamiseen.

Kun Saksan sotaponnistelut alkoivat hiipua vuonna 1918, Britannian teollisuustuotanto osoittautui ratkaisevan tärkeäksi voiton saavuttamisessa vuoden loppuun mennessä.

Jätä kommentti