Kasvavatko parrat todella nopeammin talvella?

silentrob kysyy: Onko totta, että parta kasvaa talvella nopeammin kuin kesällä?

Yleisesti mainostettu käsitys on, että hiukset kasvavat talvella nopeammin, ovat paksummat ja muutenkin luonnollisesti pidemmät, kiitos oletetun evolutiivisen hyödyn, joka auttaa pitämään sinut lämpimänä kylminä kuukausina. Mutta onko tämä todella totta? Entä parrat?

Ensimmäisen osalta kyllä ja ei. Mitä jälkimmäiseen tulee, on käynyt ilmi, että parran kasvusykleissä on jotain mielenkiintoisempaa. Hyppäämmekö mukaan?

Aluksi on tärkeää ymmärtää, miten hiusten kasvusyklit oikeastaan toimivat. Hiusten pituutta kontrolloi täysin karvatupen anageenivaiheen pituus. Se, kuinka kauan tämä jakso kestää, määräytyy yleensä enimmäkseen genetiikan ja hormonien mukaan, ja jälkimmäiseen vaikuttavat sellaiset tekijät kuin äärimmäinen stressi, ravitsemus ja aktiivisuustaso.

Anageenivaihetta seuraa katageenivaihe. Kaikkia katageenivaiheen käynnistymiseen vaikuttavia tekijöitä ei vielä täysin ymmärretä, mutta kun se käynnistyy, juuren ulompi osa päätyy katkaisemaan ravinnonsaannin (veri) sekä uusia hiuksia tuottavat solut, jolloin hiusten kasvu lakkaa. Tämä vaihe kestää noin kolme viikkoa.

Seuraavaksi tulee telogeenivaihe, jossa follikkelisi on lepotilassa ja hiuksesi on nyt ”kerhotukka”, täysin kuollut juurta myöten. Tämän vaiheen aikana nämä karvat on suhteellisen helppo repiä irti (kuten voi tapahtua hiuksia harjatessa/kammatessa/pestäessä), mutta jos ne onnistuvat kestämään tarpeeksi kauan, uusi hius työntää ne lopulta ulos, kun sykli alkaa uudelleen.

Käsivarsien tai jalkojen karvoilla on ilmeisesti hyvin erilainen anageenijakso kuin hiuspohjan karvoilla, minkä vuoksi säärikarvat eivät kasva metrin mittaisiksi ilman trimmausta. Lisäksi eri ihmisillä on, lähinnä genetiikan ansiosta, eri pituinen anageenijakso tietyssä ruumiinosassa kuin muilla ihmisillä.

Päänahassasi olevien hiusten anageenivaiheen keskimääräinen pituus on noin 2-7 vuotta. Käsien, jalkojen, kulmakarvojen jne. osalta tämä vaihe kestää yleensä vain 30-45 päivää. Ääritapauksissa, jotka ovat kuitenkin melko harvinaisia, joidenkin ihmisten päänahan hiusten anageenivaiheet ovat yhtä lyhyitä kuin useimpien ihmisten käsivarsien ja jalkojen anageenivaiheet. Näillä ihmisillä päänahan hiukset eivät koskaan kasva luonnostaan muutamaa senttiä pidemmiksi. Päinvastoin on myös hyvin harvinaisia henkilöitä, joiden päänahan hiusten anageenivaihe voi kestää vuosikymmeniä.

Joka hetki noin 85-90 % hiuksista on anageenivaiheessa, 1-2 % katageenivaiheessa ja 10-14 % telogeenivaiheessa. Äärimmäinen stressi voi kuitenkin laukaista anageenivaiheen pysähtymään ennenaikaisesti ja hiukset voivat siirtyä nopeasti telogeenivaiheeseen, jopa jopa 70 % kehon hiuksista kerralla. Kun näin tapahtuu, suurin osa hiuksistasi, joiden pitäisi vielä kasvaa, voi pudota enemmän tai vähemmän kaikki samaan aikaan.

Tästä kaikesta päästäänkin vuodenajoihin ja siihen, miten ne vaikuttavat hiuksiin. On käynyt ilmi, että tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikka suurimman osan kehosi hiuksista yleinen kasvuvauhti ei muutu merkittävästi kuukaudesta toiseen, tiheydessä on eroja, jotka johtuvat siitä, että tiettyinä kuukausina anogeenivaiheessa (kasvuvaiheessa) olevien hiusten prosentuaalinen osuus on korkeimmillaan ja toisina kuukausina telogeenivaiheessa (kuollut/pudotusvaiheessa) olevien hiusten prosentuaalinen osuus on korkeimmillaan.

Esimerkiksi tutkimuksessa Seasonality of hair shedding in healthy women complaining of hair loss (hiustenlähdön kausittaisuus terveillä, hiustenlähtöä valittavalla naisilla), jossa tutkittiin 823 naista kuuden vuoden ajan, havaittiin selvä ja suhteellisen johdonmukainen trendi ajoittaisesta hiustenlähdöstä, jossa hiusten tiheys oli korkeimmillaan telogeenivaiheessa (hiusten putoamisvaiheessa) kesällä ja toinen pieni piikki keväällä sään alkaessa lämmetä. Anogeenivaiheen (kasvuvaiheen) alhaisimmat luvut ja siten myös korkeimmat luvut olivat talvella, mikä maksimoi hiusten tiheyden kehossa. Tästä huolimatta erot tässä ovat suhteellisen vähäisiä, kuten tulemme kohta käsittelemään, joten tällä ei todennäköisesti ole mitään todellista eroa ihmisten lämpenemisessä tai lämpenemättömyydessä, vaikka ihminen yksinkertaisesti antaisi hiustensa kasvaa maksimaalisen eristyksen saavuttamiseksi.

Mutta entä parrat? Saatat yllättyä tai olla yllättymättä kuullessasi, että tämä on alue, johon hyvin harvat tutkijat ovat heittäneet aivovoimansa. Näin ollen, vaikka emme löytäneetkään tietoja parrankarvojen tiheydestä anogeeni-/katogeeni-/telogiinivaiheessa vuodenaikojen mukaan, on olemassa yksi tutkimus, jossa seurataan parrankarvojen kasvunopeutta kuukausittain ja joka paljastaa jotain varsin mielenkiintoista.

Kävi ilmi, että tähän mennessä saadut tiedot näyttävät viittaavan melko vahvasti siihen, että parrankasvu itse asiassa maksimoituu talvella, ei talvella, vaan kesällä. Tämä on itse asiassa järkevää, kun tarkastellaan parran karvoituksen taustalla olevia mekanismeja ja sen oletettua yhteyttä paritteluun, joista jälkimmäiseen paneudumme bonustiedoissa hieman myöhemmin.

Mutta ensin, vuonna 1991 julkaistussa tutkimuksessa Seasonal Changes in Human Hair Growth (Seasonal Changes in Human Hair Growth) tarkastellaan ryhmää 18-39-vuotiaita brittiläisiä miehiä, jotka seurasivat parran kasvua ja toimintaa 18 kuukauden ajan.

Tutkimuksessa tutkijat myös vahvistivat sen, minkä muutkin ovat niin ikään osoittaneet- että esimerkiksi päänahan hiusten määrä on suurimmillaan anogeenissa (kasvuvaiheessa) talvella. Heidän tutkimuksessaan he havaitsivat tuon anogeenivaiheen huipun helmi-maaliskuun tienoilla olevan noin 90 %, minkä jälkeen se laskee tasaisesti syyskuuhun asti, jonka jälkeen se nousee jälleen. He myös mittasivat suoraan, että päänahasta katoaa noin 60 hiusta päivässä telogeenivaiheen huipun aikaan (kesällä) ja noin puolet siitä talvella.

Parran osalta he havaitsivat, että parrankarvojen kasvuvauhti oli itse asiassa huipussaan kesä- ja heinäkuussa ja alhaisimmillaan tammi- ja helmikuussa. Ei mikään hienovarainen ero, mutta kesäkuukausien huippukasvuvauhti oli 38 prosenttia nopeampi kuin alhaisimman kasvuvauhdin kuukausina tammi- ja helmikuussa.

Kummallista kyllä, näiden miesten reisikarvojen kasvuvauhti enemmän tai vähemmän jäljitteli parrankarvojen yleistä kasvusykliä, vaikkakaan ilman yhtä suurta kontrastia alhaisimman kasvuvauhdin kuukausien ja korkeimman kasvun kuukausien välillä.

Nyt yksi huomioitava asia tässä on se, että parrankarvojen kasvunopeuksia on tutkittu hyvin vähän, ja esimerkiksi tässä tutkimuksessa otoskoko oli vain 14 miestä ja kaikki, joilla oli sisätyöt. Tämä on potentiaalisesti merkittävää ottaen huomioon, minkä oletetaan aiheuttavan eron. Jos hypoteesi pitää paikkansa, miehillä, jotka asuvat esimerkiksi Etelä-Kaliforniassa ja työskentelevät ulkotöissä, saattaa olla vain vähän vaihtelua parrankarvojen kasvussa vuodenaikojen välillä.

Minkä oletetaan siis aiheuttavan muutoksen? Ensinnäkin tutkijat huomasivat, että miehet olivat kesällä huomattavasti aktiivisempia ja viettivät enemmän aikaa ulkona. Tämän perusteella oletetaan, että lisääntynyt aktiivisuus ulkona johtaa muun muassa suurempaan altistumiseen auringonvalolle ja D-vitamiinin lisääntymiseen, muutokseen melatoniinin erityksessä (joka puolestaan vaikuttaa prolaktiinin eritykseen) sekä erilaisiin muihin hormonaalisiin muutoksiin, jotka seuraavat tästä kaikesta, mukaan lukien testosteronin lievä nousu. Näillä kaikilla näyttäisi olevan osansa hiuksissamme havaittavissa kausittaisissa muutoksissa, sekä kausittaisen irtoamisen hyvin vähäisissä sykleissä että, erityisesti testosteronin tapauksessa, parran kasvunopeuden muutoksessa.

Miten testosteroni siis tekee tämän? Kävi ilmi, ei suoraan. Ylimääräinen testosteroni päätyy siihen, että syntyy paljon voimakkaampi sukupuolihormoni nimeltä dihydrotestosteroni (DHT), jonka 5α-reduktaasi-entsyymi helpottaa testosteronin muuntumista tähän, mukaan lukien tämä muuntuminen tapahtuu karvatupissa.

Sen jälkeen kehon eri karvatupet reagoivat eri tavoin DHT:hen. Käsiteltävänä olevaan aiheeseen liittyen DHT näyttää olevan merkittävä tekijä miesten kaljuuntumisessa. (Tästä lisää myöhemmin.) Toisaalta kasvojen karvatupet päätyvät DHT:n stimuloimiksi aiheuttaen karvankasvun nopeutumisen.

Siten enemmän testosteronia tarkoittaa enemmän DHT:tä, joka stimuloi kasvojen karvankasvua, ja näin ollen kesällä, kun olet aktiivisempi ja muuta vastaavaa, parta kasvaa nopeammin. Tai ainakin se on tällä hetkellä toimiva hypoteesi. Jälleen kerran, parta ei ole varsinaisesti sellainen asia, josta monet tiedemiehet tekevät väitöskirjaansa tutkimushankkeilla. Mutta ainakin käsillä olevat tiedot näyttävät kallistuvan tähän suuntaan.

Nyt, huomionarvoista tässä, vastoin yleistä uskomusta, miehillä, joilla on paksu, virtaava parta, ei välttämättä ole enemmän testosteronia kuin heidän laikukkailla tai luonnostaan paljailla kasvoilla olevilla veljillään. Kuten ihotautilääkäri tri Jennifer Chwalek toteaa: ”Miehillä, jotka eivät pysty kasvattamaan partaa tai joilla on laikukas parta, on yleensä normaali testosteronitaso. Se ei ole osoitus alhaisesta testosteronipitoisuudesta tai testosteronivajeesta.”

Kävi ilmi, että vaikka varmasti on monia poikkeuksia, useimmilla tietyn ikäisillä ja tietyn yleiskunnon, ravitsemustason yms. omaavilla miehillä on suunnilleen saman verran testosteronia kuin maanmiehillään, joilla on sama kuntotaso, ikä jne. Näin ollen ero parrankarvojen kasvussa ei yleensä johdu niinkään testosteronin merkittävästä erosta. Jos näin olisi, ei olisi esimerkiksi niin monia iäkkäitä miehiä, joilla on pitkät, virtaavat parrat. Pikemminkin kyse on enemmänkin genetiikasta ja sen tuloksista – kuten kasvojen karvatuppien tiheydestä ja ylipäätään niiden herkkyydestä DHT:lle, mikä voi vaihdella huomattavasti eri miehillä.

Kuten tohtori Chwalek kiteyttää: ”Joillakin miehillä… on enemmän karvatuppeja, joten he voivat kasvattaa tiheämpiä ja karkeampia partoja kuin toiset. Testosteroni muuntuu karvatupessa voimakkaammaksi muodoksi nimeltä dihydrotestosteroni. Joissakin karvatupissa on reseptoreita, jotka ovat hyvin herkkiä tälle testosteronin korkeammalle muodolle, dihydrotestosteronille, ja se stimuloi karvankasvua.”

Miehet, joiden kasvokarvat ovat kuin karvatupen draamakuningattaren kaltaisia (superherkkiä), tuottavat lopulta upeita parroja, kun niihin yhdistetään tiheä karvatiheys.”

Tästä pääsemmekin kysymykseen, miksi kaljuuntuvat miehet tuntuvat pystyvän kasvattamaan parhaita parroja, Vaikka emme löytäneet yhtään tieteellistä tutkimusta siitä, kasvattavatko kaljuuntuneet miehet todella paksumpia ja pidempiä parroja kuin heidän karvaiset päänahkaiset maanmiehensä, käsitys on varmasti olemassa, ja siinä voi olla jotain perää.

Kuten viitattiin, mielenkiintoinen asia DHT:hen liittyen on se, että se näyttää olevan merkittävä tekijä miespuolisen kaljuuntumisen synnyssä, ja päänahan karvat reagoivat siihen eri tavalla kuin kasvokarvat. Mutta jos ylimääräinen herkkyys on olemassa sekä kasvojen että päänahan karvoille, toisessa tapauksessa se voi johtaa lisääntyneeseen todennäköisyyteen, että mies kaljuuntuu, kun taas toisessa tapauksessa se voi hyvinkin johtaa upeaan partaan. Emme tosin löytäneet ketään, joka olisi tehnyt tutkimusta tästä, mutta se vaikuttaa järkevältä hypoteesilta, kun otetaan huomioon käsillä olevat tiedot, ja lisätutkimuksia tarvitaan asioiden lopulliseksi määrittämiseksi.

Jos pidit tästä artikkelista, saatat myös nauttia uudesta suositusta podcastistamme, The BrainFood Show’sta (iTunes, Spotify, Google Play Music, Feed), sekä:

  • Miksi kemoterapia saa hiuksesi putoamaan?
  • Miksi ihmisillä ei ole yhtä paljon hiuksia kuin muilla kädellisillä?
  • Gravysukat ja TNT-hiusväri – Muoti toisessa maailmansodassa
  • Francis Russell ja yksi historian vaikutusvaltaisimmista hiustenleikkauksista
  • Pikkutyttö, joka on vastuussa Lincolnin parrasta

Bonusfaktat:

Vaikka emme löytäneet tutkimusta, jossa tarkasteltiin häpykarvojen kasvua vuodenaikojen mukaan, on huomionarvoista, että muut tutkimukset ovat osoittaneet, että DHT:llä on samanlainen vaikutus häpykarvoihin kuin kasvojen ja reisien karvoituksella, mikä tarkoittaa, että voitaisiin olettaa, että alaraajojen kasvuvauhti saattaa muuttua kausittain, mikä jäljittelee parran kasvun kiihtymistä kesällä. Kun otetaan huomioon, että muut tutkimukset ovat osoittaneet, että siittiöiden määrä, siemennesteen määrä ja siittiöiden liikkuvuus ovat myös huipussaan kesällä monilla miehillä, ja on oletettu, että häpykarvat ovat säilyneet ihmisillä (kainalokarvojen ohella) auttaakseen houkuttelemaan vastakkaista sukupuolta tiettyjen feromonien avulla, tässä olisi myös järkeä. (Lisätietoja tästä on artikkelissamme Why Do We Still Have Pubic and Armpit Hair?)

Parrat on niin ikään yhdistetty paritteluun yllättävän monen parran ja vetovoiman yhteyttä tarkastelevan tutkimuksen kautta. Tästä tutkimukset osoittavat melko johdonmukaisesti, että naiset pitävät massoittain viehättävimpinä miehiä, joilla on karvainen tai lyhyt parta. On kuitenkin toinenkin tekijä, joka saattaa suosia miehiä, joilla on pitkät, täydet parrat, kun kyse on todellisesta halusta paritella kyseisen miehen kanssa. Esimerkiksi vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa The role of facial hair in women’s perceptions of men’s attractiveness, health, masculinity and parenting abilities tutkijat havaitsivat, että vaikka suurin osa naisista pitää miehiä, joilla on pitkät, paksut parrat, maskuliinisempina kuin miehiä, joilla on tiiviisti leikattu parta tai puhtaaksi ajeltu parta, naisten ollessa hedelmällisimmillään heidän arvionsa täydelliset parrat omaavien miesten maskuliinisuudesta kasvoivat vielä enemmän. Lisäksi tutkimukseen osallistuneet naiset arvioivat myös johdonmukaisesti, että miehet, joilla oli pitkä, täysi parta, olivat todennäköisemmin parempia isiä ja sosiaalisesti kypsempiä. Kuten tutkijat tiivistävät tutkimuksensa, tämä ”viittaa siihen, että parran keskitaso on kaikkein houkuttelevin, kun taas täyspartaiset miehet saatetaan mieltää paremmiksi isiksi, jotka voivat suojella jälkeläisiä ja investoida heihin.”

Tämän lisäksi tämä ja muut tutkimukset ovat niin ikään osoittaneet, että naiset arvioivat johdonmukaisesti kaikentasoisia parrakkaita miehiä terveemmiksi kuin kaljupäisiä maanmiehiään. Näin ollen kaikki nämä yhdistyvät niin, että parran nopeammasta kasvusta on mahdollisesti hyötyä aikoina, jolloin miesten siittiöiden määrä ja liikkuvuus ovat korkeimmillaan – lämpiminä kuukausina, jolloin historiallisesti resurssit vauvantekoon ovat suurimmillaan.

Viimeiseksi, erään myytin kumoamiseksi, kuten olet nyt ehkä arvannutkin siitä, että hiusten kasvua kontrolloi täysin se, mitä tapahtuu pinnan alla, karvatupen sisällä, ja että genetiikka ja hormonit ovat ensisijaisia asioita, jotka määrittävät hiusten kasvupituuden ja -nopeuden, joihin parranajo ei vaikuta millään tavalla – vastoin yleistä uskomusta, parranajo ei millään tavalla muuta hiusten kasvuvauhtia, eikä se muuta hiusten väriä, eikä paksuutta. Tutkimus toisensa jälkeen on osoittanut tämän, ja se on vain järkeenkäypää, kun ymmärtää karvankasvun taustalla olevat mekanismit.

Tästä on yksi poikkeus – vahaus. Vahauksella on mahdollista vaikuttaa hiusten paksuuteen ja muihin hiusten uusiutumiseen liittyviin seikkoihin. Koskaan ei kuitenkaan ole niin, että hiukset kasvaisivat takaisin paksummiksi/tummemmiksi/nopeammin. Itse asiassa asia on päinvastoin. Vahaamalla vahingoitat ihon alla olevia karvatupet; ajan mittaan, kun vahaat yhä enemmän ja enemmän, hiukset kasvavat takaisin yhä vähemmän ja joskus jopa vaaleammiksi ja ohuemmiksi. Vaikka vahaus, toisin kuin parranajo, todella vaikuttaa karvankasvuun, se vaikuttaa siihen enemmän tai vähemmän päinvastaisella tavalla kuin useimmat ihmiset luulevat parranajon vaikuttavan.

Huumorilla havainnollistetaan tätä siten, että elokuvassa Lukija (2008) näyttelijä Kate Winsletillä oli vaikeuksia kasvattaa häpykarvoitustaan elokuvantekijöitä tyydyttävällä tavalla (johtuen, kuten näyttelijä itse sanoi, ”vuosien vahauksesta”), joten he teettivät sen sijaan merkinin (emätinperuukin) peittämään alueen. Winslet ei kuitenkaan välittänyt siitä ja totesi haastattelussa sanoneensa heille: ”Kaverit, minun on vedettävä raja häpyperuukille, mutta voitte kuvata oman pimppini lähietäisyydeltä.”

Ongelma on siinä, että elokuvantekijät tarvitsevat karvoitusta välttääkseen NC-17-luokituksen. Jos näyttelijättären alapää on riittävästi karvojen peitossa, MPAA katsoo joskus muualle ja antaa elokuvalle vähemmän rajoittavan luokituksen, riippuen siitä, miten tarkalleen kyseistä aluetta näytetään elokuvassa. Jos naisen paljaat rinnat kuitenkin näytetään edes lyhyesti, vähemmän rajoittavan luokituksen saaminen on paljon epätodennäköisempää. Näin ollen varovaisuuden nimissä useimmat ohjaajat ohjeistavat paljaita naisia joko kasvattamaan hiuksensa alhaalla alastonkohtauksia varten tai laittamaan merkin.

Jätä kommentti