Called to Order

July 2009

Called to Order

Order of the Engineer -insinööriksi valitut kantavat ruostumattomasta teräksestä valmistettua sormusta työväen käden pikkusormessa näkyvänä muistutuksena vannomastaan rehellisyys- ja eettisestä valasta. Viime vuonna noin kolmannes insinöörikoulutuksen päättävistä insinööreistä vannoi valan, mutta on vielä paljon insinöörejä, jotka eivät ole saaneet tilaisuutta siihen.

KUVA EVA KAPLAN-LEISERSON

Frank Onovae, P.E., tietoliikenneinsinööri ja Marylandin ammatti-insinöörien yhdistyksen jäsen, tutkii uutta järjestyssormustaan MSPE:n PE-tunnustustilaisuudessa viime syyskuussa.

Se on juhlallinen rituaali, johon osallistuu muun muassa astronautti Neil Armstrong. Insinöörin ritarikunnan seremonia ei ole vielä vakiintunut osa virstanpylväitä, kuten insinöörin tutkinnon suorittamista tai PE-lisenssin saamista, mutta yhä useammat oppilaitokset ja insinööriyhdistykset ovat ottamassa seremonian käyttöön – joten jonain päivänä se voi olla sitä.

Insinöörin ritarikunnan seremoniassa insinöörit vannovat insinöörin valan ja saavat ruostumattomasta teräksestä valmistetun sormuksen kannettavaksi työkämmenensä pikkusormeen. Veljeskunnan tavoitteena on ”edistää ylpeyden ja vastuullisuuden henkeä insinöörin ammatissa, kuroa umpeen kuilua koulutuksen ja kokemuksen välillä ja esittää yleisölle näkyvä symboli, joka tunnistaa insinöörin.” Rajoitettuja poikkeuksia lukuun ottamatta jäseniksi valittavien on oltava ABET-akkreditoiduista insinööriohjelmista valmistuneita, tällaisten ohjelmien ylioppilaita tai diplomi-insinöörejä.

Ritarikunta on tiiviisti sidoksissa NSPE:hen. Building for Professional Growth -kirjan mukaan: A History of the National Society of Professional Engineers 1934-1984, jonka on kirjoittanut Paul Robbins, P.E., entinen Ohion yhdistyksen presidentti Homer Borton, P.E., oli avainasemassa Insinöörin ritarikunnan seremonian suunnittelussa. Osa Insinöörin velvollisuus -lupauksesta on mallinnettu NSPE:n Insinöörien uskontunnustuksen mukaan.

Lisäksi NSPE:stä tuli väline, jonka avulla rengasseremonioita laajennettiin koko Yhdysvaltoihin sen jaostojen ja osavaltioyhdistysten kautta, Robbins kirjoittaa. Tällä hetkellä seuraan liittyy 20 paikallista jaostoa tai ”linkkiä”, joilla on lupa suorittaa seremonia, mukaan lukien NSPE:n Professional Engineers in Government, noin 15 osavaltioyhdistystä ja useita paikallis- ja yliopistoyhdistyksiä. Kaksi Order of the Engineers 200809 Board of Governorsin jäsentä on myös NSPE:n entisiä presidenttejä: Monte Phillips, P.E., F.NSPE, ja Donald Hiatte, P.E., F.NSPE.

Kokonaisuudessaan Order of the Engineer -linkkejä on 258, ja 10 potentiaalista linkkiä on käynnissä. Yli 300 000 insinööriä eri puolilla maata on vannonut Insinöörin valan.

Historia
Insinöörin ritarikunnan seremonia otettiin mallia Kanadan Ritual of the Calling of the Engineer -rituaalista. Kyseinen seremonia alkoi vuonna 1926, ja siinä käytettiin takorautasormusta ja runoilija Rudyard Kiplingin kirjoittamaa valaa. Yleisen legendan mukaan ensimmäisten sormusten rauta kerättiin Quebecin sillan hylystä, joka romahti kahdesti rakennustöiden aikana 1900-luvun alussa ja tappoi yli 80 ihmistä. Kuten lokakuussa 2001 ilmestyneessä Engineering Times -lehdessä julkaistussa artikkelissa selitetään, legendan mukaan romahtaneen sillan materiaalien käyttäminen renkaisiin muistutti kanadalaisia insinöörejä nöyryydestä.

Engineering Times -lehden artikkelissa siteeratun, Ontariossa sijaitsevan Queen’s Universityn konetekniikan laitoksen professorin Jacob Jeswietin mukaan tarina on kuitenkin myytti. Jeswietin tutkimukset osoittavat, että renkaita ei koskaan tehty sillan materiaaleista, eikä niiden ollut tarkoitus olla muistutus romahduksesta. Jeswietin mukaan rautarengasseremonia sai alkunsa vuonna 1922, kun seitsemän montrealilaista insinööriä kokoontui keskustelemaan ammatillisesta solidaarisuudesta ja insinöörin yhteiskunnallisesta vastuusta. Sitten he pyysivät Kiplingiä kirjoittamaan seremonian, koska tämä oli viitannut insinööreihin joissakin teoksissaan.

Kanadalainen insinööri, joka kuului Purduen yliopiston henkilökuntaan, joka on järjestänyt insinöörin ritarikunnan seremonian 1970-luvun alusta lähtien, selitti Purduen ritarikunnan pitkäaikaiselle koordinaattorille ja jäsenelle, insinööriopettaja Robert Jackolle, että Kanadassa insinöörin tutkinnon suorittaneet arvostavat rautarengasta jopa enemmän kuin diplomiaan. ”He antavat valtavasti arvoa sormuksen saamiselle”, selittää Jacko, joka on rakennustekniikan professori.

Miten seremonia tuli Yhdysvaltoihin? 1960-luvulla useat Ohion ammatti-insinöörien yhdistyksen (Ohio Society of Professional Engineers) toimihenkilöt halusivat tuoda kanadalaisen insinööriksi kutsumisen rituaalin tähän maahan. Tekijänoikeusrajoitusten ja muiden oikeudellisten seikkojen vuoksi rituaalin siirtäminen ei kuitenkaan ollut mahdollista. Sen sijaan sitä käytettiin inspiraationa yhdysvaltalaiselle versiolle. Clevelandin osavaltionyliopisto järjesti ensimmäisen Insinöörin ritarikunnan seremonian vuonna 1970. Order of the Engineer -järjestö rekisteröitiin Ohiossa vuonna 1972. Nykyisin sen pääkonttori sijaitsee Scottsdalessa, Arizonassa.

Seremonia ja sen merkitys
Marylandin ammatti-insinöörien yhdistys (Maryland Society of Professional Engineers) on järjestänyt Insinöörin ritarikunnan seremonian vuodesta 1974 lähtien. MSPE suorittaa seremonian kahdesti vuodessa PE Recognition Event -tapahtuman yhteydessä, jossa toivotetaan tervetulleeksi vastikään lisenssin saaneet PE:t ammattiin. Yleensä tilaisuuteen osallistuu vastikään lisenssin saaneita insinöörejä ja muutamia vanhempia insinöörejä, jotka vannoivat valan yliopistossa ja haluaisivat uusia sen, kertoo MSPE:n toiminnanjohtaja Bob Mead.

Helmikuussa 2009 tilaisuuteen osallistui noin 25 insinööriä. ” todella dramatisoi ammattitaitoa”, Mead toteaa. ”Se on hyvin vaikuttava seremonia, ja ihmiset ottavat sen hyvin vakavasti. Ja juuri siitä meillä on kyse: ammattimaisuudesta.”

Ohjelman pakollisiin elementteihin kuuluvat selitykset ritarikunnan historiasta ja sormuksen merkityksestä. Näiden lyhyiden puheiden jälkeen – MSPE:n tapauksessa niitä pitävät sen linkin hallintoneuvoston jäsenet – osallistujat vannovat insinöörin valan, joka muistuttaa lääkäreiden Hippokrateen valaa. Vannoutuessaan insinöörit vannovat harjoittavansa rehellisyyttä ja rehellisyyttä, palvelevansa ihmiskuntaa ja ”antavansa kaikkensa.”

Monissa veljeskunnan seremonioissa insinöörit asettavat työkätensä suuren puisen tai teräksisen seremoniasormuksen läpi ja saavat ruostumattomasta teräksestä valmistetun sormuksen pienimpään sormeensa. Veljeskunnan mukaan ”tämä sitoutuminen ei ole triviaali teko, vaan se on pikemminkin kuin insinöörin vihkiminen ammattiinsa.”

Veljeskunta selittää, että sormus on kantajansa kutsumuksen näkyvä symboli, joka symboloi ammatin yhtenäisyyttä sen tavoitteessa auttaa ihmiskuntaa. Ruostumaton teräs, josta sormus on valmistettu, edustaa ammatin lujuutta. Lisäksi ritarikunnan mukaan sormuksen sijoittaminen on näkyvä muistutus siitä, että jäseniksi valitut ovat velvollisia huolehtimaan yleisön terveydestä, turvallisuudesta ja hyvinvoinnista allekirjoittaessaan tai leimatessaan asiakirjoja tai eritelmiä.

Sormus muistuttaa jäseniä tarkastamaan ja tarkistamaan laskelmansa uudelleen ennen nimensä allekirjoittamista, ritarikunnan esimerkkipostituksessa todetaan. ”Insinöörityön onnistuminen ja ihmisten elämä voi riippua insinöörityöstäsi.”

Seremoniaan kuuluu myös lyhyt puhe insinöörityön vastuista, etiikasta ja velvollisuuksista. Jacko kertoo, että Purduen seremoniassa teollisuuden johtaja voi pitää tämän ”maksullisen puheen” valmistuneille.

Vuosien varrella noin 15 000 Purduen insinööriä on osallistunut Order-seremoniaan, muun muassa Neil Armstrong. Jacko luovutti hiljattain soihdun ritarikunnan seremonioiden johtamisesta yli 15 vuoden jälkeen Vince Drnevichille, P.E.:lle, joka on Purduen rakennustekniikan professori ja Indianan ammatti-insinöörien yhdistyksen (Indiana Society of Professional Engineers) puheenjohtaja.

Ritarikunta ei ole jäsenyhdistys, eikä sillä ole jäsenmaksuja. Sen sijaan se ”edistää yhteenkuuluvuutta ja oman lupauksen kunnioittamista elinikäisesti”, järjestön mukaan. J. Derald Morgan, P.E., vuoden 200809 kansallisen hallituksen puheenjohtaja, selittää, että aivan kuten insinööriopiskelijat suorittavat suunnitteluprojektin, ” se on tavallaan ammattilaisena olemisen ja omien taitojen ja kykyjen käyttämisen eettisellä, ammattimaisella tavalla.”

Staattiyhdistykset
Minnesotan ammatti-insinöörien yhdistys (Minnesota Society of Professional Engineers) on suorittanut Insinöörin ritarikunnan seremoniaa vuosikokouksestaan vuonna 1978 lähtien. MSPE suorittaa rituaalin parin vuoden välein omille jäsenilleen, jotka haluavat liittyä jäseneksi tai uudistaa lupauksensa, mutta tarjoaa sormukset myös Minnesotan yliopiston, Minnesota Duluthin yliopiston, St. Thomasin yliopiston St. Paulissa ja Minnesotan osavaltionyliopiston Mankatossa valmistumiseen liittyviin seremonioihin.

Katie Jamieson, MSPE:n jäsenpalveluiden johtaja, selittää, että MSPE:lle Insinöörin ritarikunta on ”tärkeä osa sitä, keitä me olemme ja mitä me teemme eettisten käytäntöjen edistämisessä.”

MSPE:n jäsen Kent Schneider, koneinsinööri Newmech Companies Inc, on johtanut seremonioita Minnesotan yliopistossa ja St. Thomasin yliopistossa yli 10 vuoden ajan. Yli 150 valmistuvaa insinööriä vihitään vuosittain näihin seremonioihin, hän toteaa. Schneider sanoo etsivänsä aina tapoja vahvistaa etiikkaa. ”Sormus sormessa, jota katsot joka päivä, vahvistaa sitä aika hyvin”, hän sanoo.

Louisianan insinööriliitosta tuli aiemmin tänä vuonna insinöörin ritarikunnan linkki. Sen ensimmäinen seremonia oli useita vuosia sitten, kun Texasin ritarikunnan jäsenet suorittivat seremonian LES:lle sen satavuotisjuhlassa, mutta LES:n ensimmäinen seremonia linkkinä oli tänä tammikuussa. LES:n jäsenet, jotka kuuluivat ritarikuntaan, ajoivat sitä, että muutkin voisivat liittyä, selittää seuran toiminnanjohtaja Brenda Gajan. Noin 15 insinööriä osallistui. LES:lle oli tärkeää liittyä linkiksi, koska ritarikunta vahvistaa sitoutumista ammattiin, Gajan sanoo.

Gale Field, vanhempi kokoussuunnittelija Floridan insinööriliitossa, joka on järjestänyt insinöörin ritarikunnan seremonian vuodesta 1980 lähtien, huomauttaa toisesta ritarikunnan hyödystä. ”Se lisää insinöörin ammatin julkista tunnustusta”, hän sanoo.

Miksi he osallistuvat
Sal Bono, P.E., pääjohtaja SB Design Engineering -yrityksessä Albanyn lähellä New Yorkissa, sai tietää ritarikunnasta kollegaltaan ja liittyi siihen noin kuusi vuotta sitten. ”Mentyäni verkkosivuille ja luettuani valan ja sen, mistä siinä on kyse, tajusin, että tämän vuoksi minusta tuli insinööri”, hän sanoo.

Bono suoritti seremonian New Yorkin osavaltion ammatti-insinöörien yhdistykselle Engineers Week 2009 -viikolla. Mitä enemmän hän luki valaa valmistautuessaan seremoniaan, sitä vahvemmaksi hän tunsi sen, hän sanoo.

Insinööritaidot tuovat mukanaan vastuuta, Bono selittää. ”Insinööri ei ole vain henkilö, joka suorittaa laskelmia. Se on koko yhteiskunnan saamista tehokkaampaan ja toimivampaan vuorovaikutukseen ja elämänlaadun parantamiseen”, hän sanoo. ”Se ei ole vain työtä . Vaikutamme ihmisten elämään tavoilla, joita he eivät edes tajua.”

Craig D’Allaird, P.E., joka toimii opettajana Hudson Valley Community Collegessa New Yorkin osavaltion pohjoisosassa, oli yksi helmikuun EWeek-tapahtumassa valituista insinööreistä. Hän halusi liittyä jäseneksi, koska hän opettaa etiikkaa. ”Minusta tuntui, että ritarikunta ja lupaus, jonka teet, ovat mielekkäitä, merkityksellisiä ja tarpeellisia. käsittää kaiken, mitä opimme koulussa”, hän sanoo. ”Halusin tehdä ritarikunnan ja edistää sitä enemmän oppilailleni.”

Etiikkaa ei korosteta tarpeeksi useimmissa insinööriohjelmissa, D’Allaird uskoo. ”Se voidaan helposti jättää huomiotta. Varsinkin nykyään, kun talous on tiukalla, ihmiset ovat hieman valmiimpia katsomaan muualle”, hän sanoo. ”Emme voi sallia sitä. Ammattiin on luotettava.”

Giurgiu Murgurel, P.E., joka osallistui tänä vuonna Baltimoressa järjestettyyn MSPE:n seremoniaan, vertaa seremoniaa uskollisuuden vannomiseen lipulle tai armeijaan liittymiseen. ”Se on jotain, jonka tekee sydämestään”, hän sanoo. ”Haluat tehdä sen, koska haluat olla osa jotain suurta. Se on kuin elämässäsi olisi päämäärä.”

Ritarikunnan laajentaminen
Morgan kertoo, että järjestö keskittyy kannustamaan nuoria insinööriksi valmistuneita liittymään ritarikuntaan. Viime vuonna noin joka kolmas insinööriopiskelija liittyi jäseneksi valtakunnallisesti, Morgan sanoo, mutta määrä on noussut, kun se aikoinaan oli ehkä yksi kahdestakymmenestä. ”Haluaisin, että luku olisi kaksi kolmesta”, hän sanoo, ”ja työskentelemme sen eteen.”

Yksi ongelmista on se, että jokaisessa yliopistossa, jossa on insinööriohjelma, ei ole linkkiä, hän selittää. ”Meidän on rohkaistava jokaista dekaania, laitosjohtajaa ja ohjelmapäällikköä huolehtimaan siitä, että opiskelijoilla, joista he ovat niin ylpeitä, on mahdollisuus liittyä ritarikunnan jäseneksi”, hän sanoo.

Jokainen ritarikunnan johtokunnan jäsen valvoo useita aktiivisia linkkejä varmistaakseen, että ne järjestävät seremonioita ja että niillä on käytössään tarvittavat materiaalit. Kullekin kuvernöörille osoitetaan myös 510 yliopistoa, joilla ei ole linkkiä ja jotka yrittävät kannustaa dekaaneja tai ohjelmajohtajia perustamaan sellaisen. ”Siitä tulee hyvin pitkälti yliopiston johto, joka vaikuttaa asiaan”, Morgan sanoo.

Organisaation mukaan seremonia järjestetään jatkossakin vanhemmille insinööreille, ”kunnes Yhdysvalloissa on ylivoimainen enemmistö harjoittelevia insinöörejä, jotka ovat osallistuneet”. Morgan sanoo saavansa säännöllisesti sähköpostia ihmisiltä, jotka eivät saaneet mahdollisuutta liittyä linkkiin yliopistossa ja haluaisivat tietää, miten se on mahdollista. Hän yhdistää heidät NSPE:n osavaltioyhdistyksen, yliopiston tai muun insinöörijärjestön ylläpitämään linkkiin.

”Kun he ovat käyneet läpi seremonian, luulen, että se antaa heille yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tunteen”, sanoo FES:n Gale Field. Robert Jacko kertoo opiskelijoille: ”Jos olet lentokoneessa, joka lentää Irakiin, ja sinne saapuessasi näet jonkun, jolla on teräksinen sormus työkäden pikkusormessa, on todennäköistä, että se on Order of the Engineer -järjestön sormus, ja se on loistava verkostoitumisväline.”

Lisätietoa ritarikunnasta, mukaan lukien luettelo paikallisista linkeistä, on osoitteessa www.order-of-the-engineer.org. Jos haluat aloittaa tai aktivoida uudelleen Order of the Engineer -linkkiä osavaltiosi yhdistyksessä, osastossa tai oppilaitoksessa, ota yhteyttä Paula Ostaffiin numerossa 866-364-7464 tai [email protected]

Insinöörin vala

Seuraavassa on vala, jonka insinöörit vannovat liittyäkseen Insinöörin ritarikuntaan:

Olen insinööri, ammatistani olen syvästi ylpeä. Siihen minulla on juhlallisia velvollisuuksia.

Kivikaudesta lähtien ihmiskunnan kehitystä on vauhdittanut insinöörinero. Insinöörit ovat tehneet luonnon valtavat materiaali- ja energiavarat käyttökelpoisiksi ihmiskunnan hyväksi. Insinöörit ovat elävöittäneet ja kääntäneet tieteen periaatteet ja tekniikan keinot käytännön käyttöön. Ilman tätä kertyneen kokemuksen perintöä ponnistukseni olisivat heikkoja.

Insinöörinä lupaan harjoittaa rehellisyyttä ja reilua kaupankäyntiä, suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta sekä noudattaa ammattikuntani normeja ja arvokkuutta tietoisena siitä, että ammattitaitooni liittyy velvollisuus palvella ihmiskuntaa hyödyntämällä parhaalla mahdollisella tavalla maapallon kallisarvoista rikkautta.

Insinöörinä osallistun ainoastaan rehellisiin yrityksiin. Tarvittaessa taitoni ja tietoni luovutan varauksetta yleisen edun hyväksi. Velvollisuuksia suorittaessani ja ammatilleni uskollisena annan kaikkeni.

Käytetty The Order of the Engineer Inc:n luvalla.

Jätä kommentti